Lähdeteoria osa I

1. Kosmologia ja Jumaluuslähteet

Kuva 1. ( Kokonaisuniversumi )

Urantia-kirja ja Veda-kirjallisuus esittävät kattavan fyysisen ja henkisen kosmologisen järjestyksen. Kummassakin mallissa ihminen jatkaa kuoleman jälkeen elämäänsä taivaallisissa maailmoissa. Kun ihminen pyrkii täyttämään Jumaluuden ylimmän persoonallisuuden eli Universaalisen Isän tahdon, lähtee hän hyvin pitkälle matkalle Maailmankaikkeuden keskustaan Universaalisen Isän asuinsijoille. Tällä matkalla ihminen muuttuu puoliaineellisesta enkelin kaltaisesta olennosta puhdasta Jumaluusainesta sisältäväksi henkiolennoksi. Tämä kehitys eläimen kaltaisesta olennosta jumaluutta sisältäväksi majesteettiseksi henkiolennoksi on huikea, ja se lähestyy muodonmuutoksessaan käsitettävissä olevan maailmankaikkeuden äärirajoja.

Elämme kuitenkin tällä hetkellä fyysisellä tasolla, yhdessä lukuisista luoduista Paikallisuniversumeista, joissa kussakin toimii hallitsijana Kristuksen kaltainen Jumalallinen olento. Paikallisuniversumit sisältävät lukuisia asutettuja planeettoja, joilta evoluutionäärisesti luodut olennot hitaasti nousevat maailmankaikkeuden keskustaan. Meidän Paikallisuniversumimme hallitsija, oma Kristuksemme, on viitannut raamatussa näihin muihin järjestelmämme planeettoihin seuraavasti: "Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta. Ne kuulevat minun ääneni ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen." Matkamme aikana saavutamme Paikallisuniversumimme päämajan ja hallitsijamme, paimenemme Kristuksen. Tämän jälkeen poistumme Paikallisuniversumista ja lähdemme tavoittelemaan maailmankaikkeuden keskustaa.

Hyvin kaukana täältä Paikallisuniversumista, Keskusuniversumista vielä sisempänä, sijaitseee Paratiisin Saari. Tällä valtavalla saarekkeella sijaitsee maailmankaikkeuden kolme ensisijaista lähdettä: Ensimmäinen Lähde eli Universaalinen Isä, Toinen Lähde eli Iänkaikkinen Poika ja Kolmas Lähde eli Ääretön Henki. Veda-kirjallisuudessa näitä lähteitä voidaan verrata seuraavasti: Visnu; Ensimmäinen Lähde, Brahma; Toinen Lähde ja Siva; Kolmas Lähde. Koko maailmankaikkeus voidaan palauttaa näihin Kolminaisuuden Lähteisiin. Nämä Jumaluuslähteet omaavat kukin persoonallisuuden, ja ne vastaavat eri toiminnoista universumien fyysisillä ja henkisillä tasoilla. Kaikki taivaalliset olennot, fyysiset olennot ja henkiainekset polveutuvat joko suoraan tai välillisesti näistä Lähteistä.

Yleisesti kristinuskossa käsitettyä Pyhää kolminaisuutta voidaan verrata Paratiisin-Kolminaisuuteen. Erotuksena on kuitenkin se, että Iänkaikkinen Poika sijaitsee maailmankaikkeuden keskustassa Paratiisissa, kun taas meidän oma hallitsijamme ja Luojamme Kristus toimii paikallisuniversumissamme.

Iänkaikkisella Pojalla ja Kristuksella eli Luoja-Pojalla ei jumaluuden tai laadullisuuden suhteen ole eroavaisuuksia mutta he ovat persoonallisuuksina erilaisia. Jos Iänkaikkinen Poika hoitaisi tehtäviä meidän Paikallisuniversumissamme, hoitaisi hän tehtäviä yhtä täydellisesti kuin Luoja-Poikammekin.

Paratiisin-Kolminaisuudesta polveutuvat kolme hengen virtapiiriä: Universaalisen Isän eli Ensimmäisen Lähteen virtapiirit, Iänkaikisen Pojan eli Toisen Lähteen virtapiirit ja Äärettömän Hengen eli Kolmannen Lähteen virtapiirit. Näistä polveutuvien virtapiirien avulla jumaluuden henkiainekset lopulta aktivoituvat meidän ihmisten kehoissa.

2. Paikallisuniversumin Henget

Kuva 2. ( Paikallisuniversumin Henget )

Paratiisi, Keskusuniversumi ja Superuniversumi toimivat kaikkien kolmen henkiaineksen vaikutuksessa. Paikallisuniversumi sen sijaan toimii suoranaisesti vain Toisen ja Kolmannen Lähteen vaikutuksessa. Kun tarkastelemme henkien toimintaa Paikallisuniversumitasolla huomaamme sen jakautuvan kahteen henkiainekseen: Luoja-Pojan eli Kristuksen lahjoittamaan Totuuden Henkeen ja Luovan Tyttären Pyhään Henkeen.

Tämä Paikallisuniversumin kaksijakoisuus tulee esille myös Veda-kirjallisuudessa. Aiheesta sanotaan seuraavaa: Jokaisella maailmankaikkeudella on erillinen Brahmansa ja Sivansä, jotka tunnetaan pysyvinä hallitsijoina.

Paikallisuniversumissa eli Veda-käsitteistöllä ilmaistuna yhdessä Brahmalokassa vaikuttaa siis Toisen Lähteen ja Kolmannen Lähteen henkiaines. Jos tätä verrataan Veda-käsitteisiin niin Luoja-Pojan henki vastaa Brahmasta polveutuvaa henkiainesta ja Luovan Tyttären Pyhä Henki vastaa Sivasta polveutuvaa henkiainesta.

Miten Sivasta polveutuva henkiaines voi olla femiininen, kun Siva esiintyy voimallisena miespuolisen henkilönä Veda-taruissa? Paikallisuniversumissa eli Brahmalokassa ensisijaisena luojana toimii aina Herra Brahma. Siten Brahma edustaa Toisen Lähteen henkienergiaa. Paikallisuniversumissa Toisen Lähteen energia toimii aina maskuliinisena kokonaisenergiana ja Kolmannen Lähteen energia feminiinisenä kokonaisenergiana.

Yleisesti käsitteet Totuuden Henki ja Pyhä Henki on käsitetty samaksi henkiaineeksi, mutta huomaamme että tämän esityksen puitteissa niillä on suuri ero. Nämä Toisen ja Kolmannen Lähteen henkiainekset toimivat siis omien virtapiiriensä avulla, ja lopulta nämä henkiainekset aktivoituvat ihmiskehossa.

3. Ihmisen henkikooste

Kuva 3. ( Ihmisen Henkikooste )

Ihminen koostuu kehon lisäksi henkiaineksesta, joka kehittyy kokemuksesta. Jaan tässä mallissa Henkikoosteen kolmeen osaan, mutta todellisuudessa se jakautuu vielä useampaan hienojakoisempaan osaan. Ihminen on enemmän kuin yhden elämän koostumus. Henkikoosteeseen on sitoutunut useiden elämien kokemukset. Ihmisen persoonallisuus ei varsinaisesti synny uudelleen vaan sielu kerää kokemusta tietoisuusosan avulla. Mieleen liittyvät toiminnot ovat kiinteästi mukana tässä kasvussa.

Alin taso, mieli, toimii päätöksenteossa. Mieli on Universumin Luovan Tyttären eli Kolmannen Lähteen alaisuudessa. Toinen taso on sielu. Sieluun keräytyvät kaikki kokemukset elämän ajalta. Sielussa aktivoituu Toisen Lähteen vaikutus. Mieli ja sielu ovat Paikallisuniversumissa alkunsa saaneita tietoisuusosia.

Ihminen saa kuitenkin osakseen osan puhdasta Ensimmäisen Lähteen Jumaluutta. Sitä kutsutaan toisinaan Jumalalliseksi kipinäksi, Ajatuksensuuntaajaksi, Suuntaajaksi, Ylisieluksi, Ikuiseksi Itseksi tai Isä-Jumalan osaksi. Jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen osanen Isä-Jumalaa, johon lopulta on tarkoitus fuusioitua. Niinpä olemme kirjaimellisesti Jumalan kuvia. Meissä asustaa henkilökohtainen osa alkuperäistä Jumaluutta.

Kuva 4. ( Henkivirtapiirit ja Henkikooste )

Ihmisen henkikoosteen eri osaset ovat kytkettyinä eri virtapiireihin. Mieli on kytkettynä Paikallisuniversumin Äidin eli Luovan Tyttären virtapiireihin, sielu taas Luoja-Pojan eli Kristuksen virtapiireihin. Koska Ensimmäinen Lähde ei ole läsnä Paikallisuniversumissa niin Jumalallinen kipinä eli Isä-Jumala osanen on kytkettynä suoraan Universaalisen Isän virtapiireihin, jotka päätyvät Paratiisin Saarekkeelle.

----------------

Huomautus:  Ihmisen henkikooste ilmenee erilaisin käsittein eri kirjallisuuslähteissä. Esimerkiksi Urantia-kirjan mukaan sielu on yksi henkikoosteen osa mielen ja Isä-Jumalan osan lisäksi. Kalevi Riikosen Universaalista opetusta kosmoksesta kirjassa sielu määritellään pikemminkin koko henkikoosteen ilmentymäksi, joka sisältää Ylipersoona-, henki- ja mielienergiat.   

<< EDELLINEN SIVUDeus Amabile -pääsivulle SEURAAVA SIVU >>