Henkisen tietouden yhteneväisyydet

Johdanto
1. Kosmologia
2. Jumaluuden hierarkiat
3. Ihmisen Henkikooste

3. Ihmisen Henkikooste

Seuraavaksi artikkelin kolmannessa osassa tutkin Ihmisen henkikoostetta. Käsittelen problematiikka, joka sisältyy ainutkertaisen ylösnousemuksen ja jälleensyntymisen välisiin opillisiin ristiriitoihin.

Nykypäivän tietous sielullisesta jatkuvuudesta on kovin ristiriitaista. Raamatun ja Urantia-kirjan mukaan sielun jälleensyntymistä ei ole olemassa. Itämainen henkinen kirjallisuus sen sijaan tukee vahvasti tätä käsitystä. Lisäksi monet länsimaiset ihmiset, jopa useat kristityt uskovat jälleensyntymiseen.

Tässä kuvassa näemme miten Urantia-kirjan ja Veda-kirjallisuuden esittämät henkikoosteet ovat yhteneväisiä. Kun Ihminen luodaan yhdistyvät Ylisielu eli Suuntaja, sielu ja mieli. Kun toteutetaan Jumaluuden ylimmän persoonallisuuden eli Universaalisen Isän tahto sielu nousee ylös Suuntajansa kanssa ja saavuttaa lopulta henkiset maailmat.

Mutta jos näin ei käy Veda-kirjallisuus esittää että sielu kehollistuu uudestaan ihmisenä tai muuna elollisena olentona. Urantia taas esittää, että sielu ei synny uudestaan. Sielu vain lakkaa olemasta. Urantian mukaan sielun pari, Suuntaaja eli ylisielu etsii tällaisessa tapauksessa uuden ihmisolennon joiltain muulta planeetalta ja pyrkii ohjaaman tämän uuden sielun mansiomaailmoihin. Seuraava on lainaus Urantiasta-kirjasta. Siinä ilmenee Urantia-kirjan kanta sielun jälleensyntymiseen.

Kaikkialla noilla seuduilla vallitsi kaukaa menneisyydestä periytynyt usko jälleensyntymiseen. Vanhemmat juutalaisopettajat samoin kuin Platon, Filon ja monet essealaiset eivät kiistäneet teoriaa, jonka mukaan ihmiset saavat yhden inkarnaation aikana niittää, mitä ovat jonkin aikaisemman olemassaolon aikana kylväneet. Uskottiin toisin sanoen, että yhden elämän aikana oltiin sovittamassa syntejä, jotka oli tehty edellisten elämäin aikana. Mestari(=Jeesus) huomasi, että oli vaikea saada ihmiset uskomaan, ettei heidän sielullaan ollut ollut aikaisempia olemassaoloja. (Urantia-kirja:s.1811 '5)

Tässä vallitsee siis vahva opillinen ristiriita. Urantia kirja kuitenkin myöntää, että jonkinasteista Jälleensyntymistä on olemassa. Seuraava lainaus Urantia-kirjasta kertoo jälleensyntymisestä.

Spornagiaolennot ovat koko Nebadonin universumissa ainoat luodut olennot, jotka kokevat tämänlaatuisen tai ylipäätään minkäänlaatuisen uudelleenruumiillistumisen.

Näitä spornagiaolentoja on Urantiassa aikaisemmin luennehdittu elefantin ja hevosen risteytymän kaltaisiksi erittäin myötätuntoiseksi olennoiksi. Ne palvelevat taivaallisia persoonallisuuksia paikallisjärjestelmien pääkaupungeissa.

Spornagiaolennot reagoivat vain viiteen ensimmäiseen mielenauttajahenkeen; ne eivät reagoi palvonnan eivätkä viisauden henkeen. Mutta viiden auttajan mieli vastaa jo tiettyä kokonaisuutta eli kuudetta todellisuustasoa, ja juuri tämä tekijä säilyy kokemuksellisena identiteettinä. (Urantia-krja s.528 '3)

Urantian mukaan siis jonkinasteista kokemuksellisen identiteetin siirtymistä esiintyy ja se liittyy viiteen ensimmäiseen mielenauttajahenkeen.

Kalevi Riikonen esittää teoksessaan Universaalista opetusta kosmoksesta käsitteen sieluminuus. Tämä sieluminuus on Ihmisen henkikoosteen osa ja kerää kokemuksellisuutta monien kehollistumien aikana. Tämä sieluminuuden osa voi olla evolutionääristä tai kosmista alkuperää. Evolutionäärinen sieluminuus toteuttaa kiertoaan Maa-planetallamme kunnes sen tietoisuuden aste on kohonnut niin suureksi, että se irtautuu kierrosta. Kosmista alkuperää oleva sieluminuus on ollut osana kehollistumissa myös muilla planeetoilla. Usein kosminen sieluminuus on kehittyneempi kuin evolutionäärinen ja se toimii aktiivisesti planeettamme henkisen kehityksen auttajana. Henkikooste-teorian lisäksi Riikonen esittää osiltaan Urantiaa vastaavaa Kosmologista tietoutta.

Miksi Urantia-kirjan teoria ja Kalevi Riikosen teoria sielun jälleensyntymisestä ovat niin ristiriidassa toistensa kanssa? Kysymys on mahdollisesti käsitteiden päällekkäisestä käytöstä. Sielu-sanaa on ehkä käytetty erilaisista henkikoosteen osasista. Mitä siis sielu-sana tarkoittaa näissä eri lähteissä.

Urantiassa-kirjassa sielu tarkoittaa sitä osaa ihmisen henkikoosteesta, johon elämän aikana tallentuu ihmisen ylevien pyrkimysten, hengellisten ja moraalisesti puhtaiden valintojen hedelmät. Tästä sielusta rakennetaan persoonallisuudelle uusi ylösnousemuskeho. Ihmispersoonallisuus siirtyy mansiomaailmoihin sielun ja suuntaajan tallenteiden välityksellä.

Kalevi Riikonen käyttää sanaa sielu-minuus henkikoosteen osasta, joka kehollistuu uudestaan. Tästä osasta hän käyttää myös nimeä yksilöminuus. Sieluminuus on siis kehollistuva osa, joka tiedostaa itsensä kehollistumien välillä.

H.B. Blavatskyn teoksessa Salainen oppi sielu-sanaa käytetään useista henkikoosteen osasissa. Nämä henkikoosteen osaset saavat kuitenkin aina erityisnimen esimerkiksi Praana, Kaama riippuen henkikoosteen osasen tehtävästä.

Sielu-sana käsitteenä voi merkitä siis melkein mitä tahansa henkikoosteen osaa. Näin ollen on tärkeätä pystyä erittelemään näiden henkikoosteen osien tehtävät kosmisessa kiertojärjestelmässä.

Sielu-käsitteen ymmärtämisessä lisäongelmaa aiheuttavat alaslasketuvat taivaalliset ja jumalalliset persoonallisuudet. Heillä on jo valmiiksi ihmisen sielua vastaava persoonallisuus entiteetti. Jumalallinen persoonallisuus Nebadonin Mikael kehitti niinsanotun Aylimääräisen sielunä inkarnoituessaan Jeesuksessa. Tämän sielun lopullista päämäärää spekuloidaan Urantia-kirjassa seuraavasti:

Täytyy olla niin, että Nasaretin mies luovutti Paratiisin Isän haltuun kehittämänsä henki-identiteetin eli sielun. Emme tiedä, tuliko tämä henkirealiteetti takaisin muodostuakseen kuolleistanousseen persoonallisuuden osaksi, mutta uskomme niin tapahtuneen. Mutta universumissa on niitäkin, jotka ovat sitä mieltä, että tämä Jeesuksen sieluidentiteetti lepää nyt "Isän povessa", josta se on määrä myöhemmin antaa Nebadonin Lopullisuuden Saavuttajakunnan johtajaksi. (Urantia-kirja: 2015 '4)

Urantia-kirja ei voi varmasti kertoa sitä, että Jeesuksen sielu liittyi osaksi Nebadodin Mikaelin persoonallisuutta. Vaihtoehdoksi spekuloidaan mahdollisuutta, että Jeesuksen sielusta tehdään myöhemmin oma itsenäinen persoonallisuus.

Tämän esityksen puitteissa pyrin rajaamaan sielu-käsitteen evoluutionäärisen ihmisen kehittämäksi henkikoosteen osaseksi, jonka avulla ihmisen olemassaolo jatkuu korkeimmissa henkisimmissä maailmoissa.

Seuraavassa kuvassa on taulukko, johon olen koonnut kolmesta lähteestä henkikoosteen tasot. Ensimmäinen lähde on H.B.Blavatskyn Salainen oppi, toinen on Urantia-kirja ja kolmas on Kalevi Riikosen Universaalista opetusta kosmoksesta.

Kuva 9. (taulukko henkikoosteista 3 sivua)
H.B.Blavatsky
Salainen oppi
Urantia Kalevi Riikonen
Universaalista opetusta kosmoksesta
KORKEIN TASO

Puhdas henki
Aatma

- Ikivalon säde, joka loistaa aineen pimeyteen pimeyden kautta, kun aine on siihen suostuvainen.

Suuntaaja

- Universaalisen Isän osanen, johon sielu fuusioituu ja joka ohjaa evolutionäärisen olennon matkaa paratiisin saarelle.

Mahaparanirvaaniset (Ikuisen Itsen) käyttövälineet.

Tämä seitsenkerroksinen pääkoostealue sisältää ylimällä osallaan ikuisen itsemme puhtaimmillaan.

Henkinen sielu
Budhi

Buddhi tulee tietoiseksi niiden lisäysten kautta, mitkä se saa Manakselta ihmisen kuolleessa kunkin ruumillistumisen jälkeen.

Persoonallisuus

Persoonallisuus on Universaalisen isän antama uniikki lahja, se on yksi ja ainoa muuttumaton realiteetti muutoin aina muuttuvassa luodun kokemuksessa, ja se yhdistää kaikki muut yksilöllisyyteen liittyvät tekijät.

Paranirvaaniset (henkimielelliset ) käyttövälineet.

Tämä on sisällöltään varsinaisesti sieluosuuden ylempiä kerroksia, joille ovat jalostuneet vain positiiviset ominaisuudet, jotka ovat saavutettu hyvin pitkän kehitysjakson kuluessa.

Manas
Herkästi muovailtava välittäjä.

- Manas on kuolematon, koska se jokaisen ruumillistumisen jälkeen lisää Aatma-Budhiin jotakin itsestään.

Sielu

Suuntaajan ja ihmismielen toiminnan seurauksena syntyy sielu, joka omaa kuolemattomuuden potentiaalin.

Nirvaaniset (alimmat henkimielelliset) käyttövälineet.

Nämä ovat sielukerrostumien ylempiä keskivaiheita. Ylemmät nirvaanisten maailmojen ulottuvuudet ovat hyvin pitkän ja määrätietoisen kehollistumissarjan tulos.



Buddhisten ( syytasojen) käyttövälineet

Omaa edellisten käyttövälineiden tavoin seitsemän välikerrosta. Pääosiltaan näiltä tasoilta alkaa jälleensyntyvän ohjelmoinnin vaikutus toteutua maanpäällisessä kehossa.



Kausaaliset (korkeamman älykerrosten käyttövälineet.

Tähän katsotaan kuuluvan kolme kerrostumaa. Näiden ylempien osien kautta ohjelmoituu sielumme alemmat kerrokset jälleensyntyvään koosteosaan, samoin jokaisen kehollistuman aikana jumalallisten energioiden laadullistamis tulokset siirtyvät energiallisen informationa buddhisiin osiin.

Kaama

Eläimellisen sielun tyyssija, aistien, vaistojen ja himojen toimintakenttä.

Praana

Elonhenkäys, kullekin elolliselle olennolle elämän antava prinsiippi.

Mieli

Mieli. Ihmisorganismin ajatteleva, havainnoiva ja tunteva mekanismi. Koko tietoinen ja tiedostamaton kokemus. On yhteydessä seitsemään mielenauttajahenkeen.

Mentaaliset (älykerrosten) käyttövälineet

Neljä kerrostumaa. sisältää ylevämpiä henkisempiä älykerroksia ja alempia maanläheisempiä kerrostumia.

Astraaliruumis

Astraalimuoto vetää aina Kaaman (himon) kautta Manasta aineelliseen piiriin. Mutta jos parempi ihminen Manas koetta paeta vaarallista vetovoimaa ja kääntää kaipauksensa kohti Aatmaa, niin Buddhi voittaa ja vie Manaksen mukaansa ikuisen hengen valtakuntaan.


Astraalinen(ajatustunne) käyttövälineet

Astraaliset käyttövälineet koostuvat seitsemästä välikerroksesta, joissa sijaitsee ylinnä korkeamman tunnealueen energiat. Alimman tason sisältö koostuu maatason vaikutteista ollen melkein kopio fyysisen tason ulottuvuuksista.

Fyysinen ruumis

Ihmisen fyysinen kuva, joka esittää syntymän arvoituksen.

Fyysinen ruumis

Ruumis on Ihmisen materiaalinen eli fyysinen organismi. Elävä sähkö-kemiallinen mekanismi, joka on luonteeltaan ja alkuperältään eläimellinen.

Fyysinen (ainemaailman) käyttöväline

Fyysinen käyttöväline on, kaikkien tähän saakka hankkimiemme ominaisuuksien tulos, tätä kehollistumaa varten laadittu käyttöväline maatasolle.

(Blavatsky II :259-263 referoitu) (Urantiaa referoitu) (Riikonen I :173-178 referoitu)

Kukin kolmesta lähteestä jakaa ihmisen henkisen olemuksen useisiin osiin. Tarkimpaan jaotteluun yltää Kalevi Riikosen malli, jossa ihmisen perushenkikooste jakautuu seitsemään pääkoosteeseen mukaanlukien fyysinen olemus. Kukin näistä pääkoosteista jakautuu useaan, yleensä seitsemään, alakoosteeseen. Blavatskyn ja salatieteilijöiden henkikooste jakautuu niinikään seitsemään, ylempään kolminaisuuteeen ja alempaan nelinäisyyteen. Urantiassa ihmisen henkikooste jakautuu fyysinen keho mukaanlukien viiteen osaan.

Blavatskyn salaisessa opissa kolme korkeimpaa henkikoosteen osaa ovat puhdas henki Aatma, Henkinen sielu Buhdhi ja herkästi muovailtava välittäjä Manas. Buddhi tulee tietoiseksi niiden lisäysten kautta, mitkä se saa Manakselta ihmisen kuollessa kunkin ruumiillistuman jälkeen. Henkinen sielu Budhi vastaa siis Urantian terminologian Sielu-käsitettä. Manas on alempi henkikoosteen osa joka kehollistuu uudestaan.

Blavatsky tuo lisäksi esille käsitteen Monaadi. Se ei kuulu taulukossa esitettyyn ylempään kolminaisuuteen ja alempaan nelinäisyyteen. Blavatsky kuvaa Monaadia Ehdottoman säteeksi, jolla ei ole mitään suhdetta ehdonalaiseen ja suhteelliseen rajallisuuteen. Monaadi kaipaa henkistä mallia ja älyävää tajuntaa, joka johtaa sen kehitystä. Tältä osin Monaadia voitaisiin verrata Urantiassa mainittuun Suuntaajaan. Blavatskyn esityksessä Monaadin kehitykseen kuuluu kulkeutuminen kivennäisistä elollisen olentoihin. Urantia-kirjan Suuntaajat sitävastoin kehittyvät vain ihmisen kaltaisissa älyllisissä olennoissa.

Urantiassa korkeimmat henkikoosteen osat ovat suuntaaja, persoonallisuus ja sielu. Persoonallisuus on ihmisolennoilla enneminkin muiden henkikoosteen osasten yhteinen nimittäjä kuin itsenäinen osa.

Kalevi Riikosen esityksessä korkein osa on Mahaparanirvaaniset käyttövälineet. Seuraavat ovat Paranirvaaniset ja Nirvaaniset käyttövälineet. Näitä nirvaanisia osia ja Buddhisten käyttövälineiden ylimpiä osia voitaisiin Urantian terminologialla kutsua Sieluksi, sillä niihin kertyy kokemuksen kautta jalostunut henkiaines. Alemmat Henkikoosteen osaset Buddhiset ja Kausaaliset käyttövälineet ovat yhteydessä jälleensyntyvään koosteosaan. Kun mennään tässä taulukossa alaspäin tullaan lopulta astraalisille ja fyysisille tasoille.

Mutta palatkaamme henkikoosteen yläosiin. Huomaamme että Blavatsky ja Riikonen tuovat esille Suuntaajaa ja sielua alemman henkikoosteen osasen joka kehollistuu uudestaan. Urantia-kirjassa tällaista henkikoosteen osaa ei ole.

Urantia-kirja antaa kuitenkin vihiä siitä, että jotain kokonaisteorian kannalta oleellista on jätetty pois. Seuraava lainaus on Urantiasta.

On kaksi seikkaa, jotka vaikeuttavat pyrkimyksiäni selittää, mitä sinulle kuolemassa tarkkaan ottaen tapahtuu, nimittäin sille eloonjäävälle sinulle, joka on poistuvasta Suuntaajasta erillinen. Toinen näistä vaikeuksista on se, että teidän käsitystasollenne on mahdotonta välittää todellisuutta vastaavaa kuvausta eräästä sellaisesta toimituksesta, joka tapahtuu fyysisen ja morontiamaailman rajamaastossa. Toinen vaikeus johtuu niistä rajoituksista, jotka Urantiaa hallitsevat taivaalliset vallanpitäjät ovat liittäneet minulle totuuden paljastajana annettuun toimeksiantoon. Monia mielenkiintoisia yksityiskohtia olisi esitettävissä, mutta lähimpien planetaaristen valvojienne kehotuksesta pidätyn niiden julkituomisesta. (Urantia-kirja s. 1233 '7)

Urantiassa siis esitetään että joitakin tosiasioita on jätetty pois monimutkaisuutensa ja taivaallisten hallintopersoollisuuksien asettamien rajoitusten takia. Jos esitämme hypoteesin tietyn henkikoosteen olemassaolosta, joka kehollistuu uudestaan. Mikä tämä uudelleen kehollistuva osa sitten voisi Urantian käsitteistössä olla?

Seuraava lainaus on urantiassa esiintyvien mielenauttajahenkien toiminasta:

Mielenauttajahenget kasvavat kokemuksellisesti, mutta niistä ei milloinkaan tule persoonallisia. Ne kehittyvät toiminnan osalta. Yhteys eläimiin tekee auttajahenget käytännön kannalta tehokkaammiksi ihmisen mielenä; siksi eläimet ovat tiettyyn määrään saakka korvaamattomia sekä ihmisen älylliselle että hänen fyysiselle kehitykselleen. (Urantia-kirja s.403 '1)

Mielenauttajahenget kasvavat siis kokemuksellisesti. Tämä ajatus Urantiassa on yhteneväistä verrattuna Riikosen ja Blavatskyn malleihin. Näistä Mielenauttajahengistä ei koskaan tule persoonallisia eli ne toimivat eläinten tai ihmisen persoonallisuuskasvun tukirakenteina niin kauan kunnes korkeampien henkien vaikutus kasvussa tulee ajankohtaiseksi.

Minkälaisia nämä seitsemän mielenauttajahenkeä sitten ovat ? Ne eivät ole persoonallisia mutta kasvavat yksilössä kartuttaen kokemuksellisuutta. Seuraava lainaus on jälleen Urantiasta:

Seitsemän mielenauttajahenkeä seuraavat aina Elämänkantajia uudelle planeetalle, mutta niitä ei tulisi pitää entiteetteinä, sillä ne ovat enemmänkin virtapiirien kaltaisia. Seitsemän universumiauttajan henget eivät toimi persoonallisuuksina, jotka olisivat erillään Jumalallisen Hoivaajan universumiläsnäolosta. Ne ovat itse asiassa eräs Jumalallisen Hoivaajan tietoisuuden taso ja ne ovat aina alisteisia luovan äitinsä toiminnalle ja läsnäololle. (Urantia-kirja s.402 '1)

Mielenauttajahenget toimivat siis virtapiirien kaltaisesti käyttäen yksilön kartuttamaa kokemusta. Yhteenvetona esitän hypoteesin että Mielenauttajahenkien kokonaistietoisuus kasvaa yksilöissä virtapiirien kaltaisina säteinä. Tämä yksilöllinen tietoisuusosa kasvaa useissa persoonallisuuksissa useissa kehollistumisissa eli jälleensyntymissä.

Kuvassa puhekuplan kaltainen osa esittää mielenauttajahenkien kokonaisuutta. Mielenauttajahenkien kokonaisuudesta yksilöityy tietoisuusosa, joka kehollistuu alempana henkimateriana ihmisen henkikoosteessa. Nimitämmme tätä tarkasteltavaa tietoisuus-osaa Tieto A: ksi. Kun ihminen esimerkiksi nimeltä Matti kuolee hänen ylösnousevaan sieluun sitoutuu yhden elämän aikaiset kokemukset. Lisäksi Matin sieluun sitoutuu kaikki Tieto A:n hankkimat hengelliset kokemukset muissa aikaisemmin eläneissa ihmisissä. Sanotaan esimerkiksi, että Tieto A on elänyt seitsemässä ihmisessä. Kun Matti herää henkimaailmassa hänen henkikokemuksensa koostuvat seuraavasti.

Tieto A.:n 7 elämää + Matin 1 elämä = 8 elämän hengelliset kokemukset.

Matin ylösnousseen sielun persoonallisuus, Identiteetti ja muistikuvat perustuvat vain yhden elämän aikaisiin kokemuksiin. Tieto A. :n 7 elämää ei ilmene Matin elämän ajalta saaduissa muistikuvissa vaan se on osana Matin hengellistä potentiaalia. Se toimi Matin henkisenä runkoaineksena. Sillä oli Matin tietämättä suuri vaikutus hänen persoonallisuuteensa.

Tieto A. saa myös osakseen Matin kokemuksen ja sillä on nyt kahdeksan elämän muistikuvat ja hengelliset kokemukset. Tietoisuusosa tieto A. palaa Matin fyysisen kuoleman jälkeen mielenauttajahenkien kokonaisuuteen. Se pyrkii kehittämään omaa yksilöllistä kasvua mutta samalla se lisää Mielenauttajahenkien kokonaisuuden kasvua. Tietoisuus-osa Tieto A. kykenee tutkimaan itseään muiden auttajahenkien välityksellä. Tämän jälkeen Tieto A. palaa takaisin uuteen ihmiskehoon.

Kun tietoisuusosa on tehnyt tehnyt tarpeeksi monta kehollistumista se ei enää uudestaan. Se jää osaksi mielenauttajahenkien kokonaisuutta. Tämä henkinen kokonaisuus kehittyy ja näin evoluutio parantaa pikkuhiljaa elävien olentojen henkistä koostumusta. Matti sen sijaan aloittaa uudessa ylösnousemuskehossaan pitkän nousunsa ja saavuttaa lopulta kaikkeuden keskustan Ikuisen paratiisin saarekkeen.

Tämä esittämäni teoria saattaaisi hyvinkin olla se tieto, jota Urantia-kirjassa ei voitu paljastaa. Miksi tämän tiedon levittämistä sitten haluttaisiin rajoittaa? Syy saattaisi olla siinä että tämä tieto huonosti ymmärrettynä voi vääristää yksilön henkistä kasvua. Samanaikaisesti toteutuva ylösnousemus ja jällensyntyminen on monimutkainen ja helposti vääriin päätelmiin johtava oppi. Ihminen saattaisi helposti ajatella, että hänessä jälleensyntynyt tietoisuus-osa ei varsinaisesti ole hän itse vaan se on lainassa oleva entiteetti. Valitettavasti varsin usein ihmisillä on taipumus kohdella vierasta omaisuutta huonommin kuin omaansa.

Seuraavaksi esittelen edellistä teoriaa hyväksikäyttäen erilaisten henkikoostetyyppien päämallit. Lähteinä käytän Urantia-kirjaa ja Kalevi Riikosen Universaalia opetusta kosmoksesta. Esitykseni on näiden kahden eri lähteen synteesi. Esityksessä käytän pääasiassa Urantia-kirjan käsitteistöä.

Ensimmäinen malli esittää evolutionäärisen persoonallisuuden henkikoostetta. Kun Ihminen luodaan hänen henkikoosteeseen sitoutuu Ajatuksen suuntaaja eli Universaalisen Isän osanen. Seuraava alempi osa on sielu. Se ei vielä ole kehittynyt, mutta se kehittyy yhden elämän aikanana tehdyistä hengellisesti oikeista ratkaisuista. Tämän ihmisen alempaan henkimateriaan kohdistuu mielenauttajahenkien toiminta. Siellä sijaitsee uudelleen kehollistuva tietoisuus-osa. Alin osa ihmisellä on mieli. Se on toimintamekanismi jossa elämän ajan päätökset tehdään.

Huomaamme toisessa kuvassa, että P.I eli persoonallisuuden identiteetti sijaitsee alemmassa henkimateriassa. Hypnoosissa ja regressiossa voimme tutkia alemmassa henkimateriassa sijaitsevan tietoisuus-osan aikaisempia kehollistumia. Kullakin uudella persoonallisuudella on aikaisempien kehollistumien käyttövaroja henkisenä runkoaineksena.

Kun ihminen kuolee ja ylösnousee mansiomaailmoihin eli selviytyy kuolemasta hänen Persoonallisuutensa identiteetti siirtyy sieluun. Tästä sielusta ja Suuntaajasta rakennetaan edesmenneelle ihmiselle uusi ylösnousemuskeho. Tämä Suuntaaja-sielu pari fuusioituu pian ylösnousemuksen jälkeen ja tästä erottamattomasta yhdistelmästä tulee ikuinen persoonallisuus.

Tietoisuus-osa alemmasssa henkimateriasssa kehollistuu tarvittaessa uudestaan uudessa henkilössä. Mielen virtapiirit lakkaavat vaikuttamasta.

Seuraavassa malli on Evoluutionäärisen persoonallisuuden kosminen variatio. Erona edelliseen on se, että alemmassa henkimateriassa sijaitseva tietoisuus-osa on kehittynyt aikaisemmin muulla planeetalla kuin maapallolla.

Kuvassa kaksi huomaamme että, Kosmisessa variaatiossa persoonallisuuden identiteetti sijaitsee myös alemmassa henkimateriassa. Tähän alempaan osaan joudutaan ohjelmoimaan keinotekoisia kehollistumia maapallolla. Tämä sen takia, että se helpottaa kyseisen tietoisuus-osan sopeutumista maapallon virtapiireihin.

Kosminen tietoisuus-osa on usein kehittyneempi kuin vain maapallon kierrossa ollut osa. Hypnoosissa ihminen voi kertoa tämän tietoisuusosan menneisyydestä aikaisemmalla planeetalla.

Ihmisen selviytyessä kuolemasta persoonallisuuden identiteetti siirtyy jälleen sieluun ja se jatkaa suuntaajan kanssa ylösnousemuskehossa. Jos tietoisuus-osa on kehittynyt tarpeeksi se nousee takaisin henkikokonaisuuteen eikä enää kehollistu.

Taivaallisen persoonallisuuden henkikooste on hiukan erilainen. Sielun yläpuolelle asettuu Itsenäisen taivaallisen persoonallisuuden henki. Tämä taivaallinen persoonallisuus omaa kuolleista selviämisen statuksen. Toisessa kuvassa huomaamme, että Persoonallisuuden identiteetti sijaitsee ylemmässä henkimateriassa. Taivaallinen persoonallisuus on yleensä tietoinen menneisyydestään.

Luonnollisen kuoleman jälkeen tai Taivallisen persoonallisuuden astuessa henkimaailmaan Elämän aikana kehittynyt sielu fuusioituu Taivaalliseen persoonaallisuuden henkeen tai jatkaa itsenäisenä persoonana

.

Neljäs ja viimeinen malli kuvaa Jumalallisen yhteenliittymän henkikoostetta. Jumalallinen persoonallisuus Nebadonin Mikael on lähtöisin toisesta lähteestä. Muutoin tämä malli on samanlainen kuin Taivaallisella persoonallisuudella.

Urantia-kirjassa kerrotaan, että kun persoonallisuus on oikein kehittynyt suuntaaja saattaa fuusioitua sieluun ihmisen ollessa vielä maan päällä.Niinpä kaikki taivaalliset olennot odottivat Jeesuksen kastehetkellä, että suuntaaja, Nebadonin Mikaelin persoona ja Jeesuksen sielu fuusioituvat suurena leimahduksena.

Mutta kaikkien hämmästykseksi näin ei käynytkään vaan Suuntaja personoitiin omaksi itsenäiseksi persoonallisuudeksi. Nyt tämä personoitu suuntaaja toimii esipersoonallisten suuntajien johtajana Nebadonin Universumissa. Ehkäpä Jeesuksen osana oli enemmän kuin tarvittava määrä Jumalallisia aineksia, eikä siihen siten enää tarvinnut lisätä mitään.

Amandeo Ananta

Kaikki oikeudet pidätetään.

<< EDELLINEN SIVUDeus Amabile -pääsivulle